Hymyile, vaikka läpi kyynelten.

 

Minut kutsuttiin luennoimaan positiivisesta elämänasenteesta Sulkavan seurakuntatalolle ”Valoa Kaamokseen” -naisten iltaan. Tilaisuuden järjestää Sulkavan seurakunta ja Evankelinen lähetysyhdistys -ELY ry. Toisena puhuja on ihana ELYN pastori Erja Kalpio. Olen todella otettu ja kiitollinen tästä kutsusta, toivottavasti torstaina saamme jaettua ihmisille paljon iloa ja valoa 🙂

Mitä on positiivinen ajattelu 

Positiivinen ajattelu ei ole aate. Positiivinen ajattelu ei tarkoita, että hymyillään hampaat irvessä silloinkin kuin on vaikeaa. Eikä sitä, että teeskennellään kaiken olevan hyvin. Se on näennäispositiivisuutta, jonka tarkoituksena on useimmiten saada muut pitämään meistä. Positiivinen ajattelu on työkalu. Ikävä tilanne on edelleen ikävä tilanne, mutta positiivisen ajattelun avulla ongelmista selviytyy helpommin. Energiaa vapautuu toimintaan. Positiivinen ajattelu ei siis poista ongelmia, eikä välttämättä tee meistä parempia ihmisiä. Ajatukset tai näkökulmat voi kuitenkin valita.                       (Lähde: Keijo Tahkokallio, Ajattele myönteisesti – Avaimia muutokseen, WSOY, 1992)

Hymyile, vaikka läpi kyynelten. 

Kun on positiivinen oikeasti luonteeltaan, näyttää useasti ulospäin elämä helpommalta, mitä se ehkä todellisuudessa onkaan.

Olen tottunut etsimään pienestä pitäen, ihan oikeasti, sieltä p### stakin edes sen yhden hyvän asian, aina.

Minunkin elämässä tulee lunta tupaan, välistä ihan huolella ja silloin sitä positiivistä asennetta tarvitaan entistä enemmän. Ystävät, jotka tietävät mitä kaikkea elämässäni tapahtuu, joskus ihmettelevät mistä ammennan sen voiman jolla saan huonotkin asiat käännettyä hyväksi.

 Pysyäkseni tasapainoisena ja positiivisena, teen sitä mitä opetan, eli katson peiliin ja kerron itselleni että selviydyn, olen rohkea, olen vahva, olen vapaa ja minä onnistun. Sanon entistä ahkerammin itselleni että tästä päivästä tulee hyvä. Puhun ystävieni kanssa ja otan aikaa olla yksin. Olen super sosiaalinen ja rakastan olla ihmisten seurassa mutta tarvitsen ihan samalla tavalla aikaa vain minulle.

Joku saattaa miettiä että ei se noin helppoa voi olla. No, ei tavallaan olekaan mutta se on luonteenomaista käytöstä sekä vuosien elämänkoulun ja harjoittelun tulosta.

Pelko siitä, mitä muut ajattelevat 

Usein elämme elämää miettien, jopa liikaa, mitä minusta ajatellaan jos teen näin tai noin. Annamme liikaa ulkopuolisten mielipiteiden, miten minun pitäisi elämääni elää tai miltä minun pitäisi näyttää, vaikuttaa omaan ajatusmaailmaan. Tällä on hyvin negatiivinen vaikutus henkilökohtaiseen energiaamme. Itsenä vertaaminen muihin kannattaa oikeasti lopettaa. Jos emme lopeta sitä, huomaamme, että ajatuksistamme tulee totta: ajattelemme tarvitsevamme enemmän, joten tarvitsemmekin koko ajan enemmän. Noidankehä on valmis. Siitä voi murtautua vain uskomalla sydämessään, että itsellä on juuri tarpeeksi, ja että riittää, enemmän kuin hyvin.

Kun me kysymme toisiltamme, mitä kuuluu, opittu vastaus on ”kiitos, hyvää” -hymyillen, vaikka todellisuudessa asiat menisivät päin mäntyä. .

Olen aina ollut iloinen ja minulle on aina kuulunut hyvää, jos joku kysyy. Voin kuitenkin kertoa että välistä on tuntunut että maailma kirjaimellisesti on räjähtänyt ympärillä. Olen ollut yrittäjä koko aikuisiän. Suht julkisessakin ammatissa viimeiset kahdeksan vuotta. Olen kokenut kolme ennenaikaista läheisen kuolemaa, erittäin haasteellisen avieron, läheisen mielialasairauden, yritysmaailman vastatuulia,  autokolarin jne… voisihan tätä listaa jatkaa loputtomiin.

Jokaisen vastoinkäymisen, menettämisen ja ikävien asioiden kohdalla olen käynyt ihan varmasti kaikki tunteen kirjot läpi surusta iloon ja vihasta rakkauteen. Oleellinen asia miten olen selviytynyt näistä vastoinkäymisista on oma positiivinen asenne elämään.

Monesti ainoa asia mihin voimme vaikuttaa on oma asenne. Kun näen ongelman, käyn miettimään ratkaisua, sen sijaan että jäisin murehtimaan ongelmaa. Kun toinen ihminen on tehnyt minulle väärin, pettänyt luottamuksen tai ollut ilkeä, olen tietenkin surullinen, vihainen ja välistä raivostunutkin. Olen kuitenkin ymmärtänyt etten voi ihmisiä muuttaa ja antanut anteeksi pahatkin sanat tai teot. Sillä minulla on sata jollei tuhat kertaa parempi olo itselläni, koska minun ei tarvitse kantaa kaunaa saatikka märehtiä kostoa. Joskus vaan ihminen on ilkeä sydämestään tai sairas. Silloinhan minä en mitään sille voi ja se on vaan hyväksyttävä.

Tietenkään määräänsä enempää ei tarvitse ilkeilyä ottaa vastaan, vaikka olisi kuinka läheisestä ihmisestä kyse. Joskus on vaan tehtävä stoppi ja hyväksyttävä elämän realiteetit. En minäkään voi parantaa koko maailmaa, vaikka maailmanrauha onkin minun elämän missio  😉

Näistä ja vähän muistakin asioista puhun positiivisen elämänasenteen luennoillani.

 

Tänään olen onnellinen ja tiedän että kaikki asiat järjestyy parhain päin 🙂

Olen kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saan elää.

Rauhaa ja Rakkautta,

Sunneva

Kuva: Pete Aarre – Ahtio