Mitä vuosi 2017 opetti ?

Kuva: Nadi Hammouda

Kaksi päivää jäljellä vuotta 2017.

Veikkaan, että moni miettii näin vuoden lopulla miten eletty vuosi meni. Minulle tämä vuosi on yhtä aikaa ollut yksi haastavimmista ja palkitsevimmista.

Yksi lempilauseistani on, ” joka päivä jotakin uutta”.  Tarkoittaen että oppiminen on tärkeää. Joka päivä olisi hyvä oppia ainakin yksi uusi asia. Lapsena tämä on super helppoa, siis oppiminen, koska melkein kaikki on uutta mitä näet ja koet.  Mutta myös aikuisille, koulunsa käyneille,  on oppiminen mielestäni hyvin tärkeää. Siksipä ehkä teen elämästäni ns. värikästä ja omaan laajan ystävä / tuttavapiirin. Minä rakastan ihmisiä, melkeimpä kaikkia. Rakastan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja jos voin olla avuksi, olen mielelläni. Ihmiset on upeita ja jokaiselta voi oppia jotakin.

Niin surullista kuin se onkin, niin olen vasta tänä vuonna sisäistänyt että kaikki ihmiset ole hyviä tai haluaa hyvää toiselle. Eikä kaikkia ihmisiä voi auttaa, vaikka kuinka yrittäisi. Joskus on vaan todettava että ihminen on tuollainen. Ehkä ei ilkeä omasta mielestään mutta kuitenkin tekee ilkeitä asioita toisille.  Sitten on se ihmistyyppi, joka ei koskaan nää itsessään mitään vikaa. Ei sitten millään. Tiedättekö sen tyypin, joka saa vihreän kuusenkin näyttämään punaiselle vaan sillä päättäväisyydellään että on oikeassa ? Tämä ihmistyyppi on aivan oma lajinsa. Heillä on keino saada jopa toinen miettimään että, hitto onko toi kuusi sittenkin punainen. Onhan se taito sekin. Tosin en vaan ole niin varma onko se hyvä taito. Usein kukaan ei jaksa edes kyseenalaistaa tämänkaltaisille päälispäsmäreille kuusen väriä ja näin ollen he vain porskuttavat eteenpäin uskoen omaan erinomaisuuteensa.

Positiivista on taas se, että olen oppinut paljon uusia upeita asioita niin maailmasta kuin itsestänikin. Maailmassa on tapahtunut paljon myös hyvää tänä vuonna. Ihmiset ovat heränneet kysymään isoja kysymyksiä ja kyseenalaistamaan negatiivisen toiminnan.  Uskon että tulevat vuodet opettavat meitä enemmän ja enemmän kuuntelemaan itseämme sekä etsimään myös sitä sisäistä rauhaa.

Myös ”kärsivällisyys oppikouluni” on aika pitkällä jo. Olen, nuorena varsinkin, ollut hyvin temperamenttinen ja kiihtynyt nollasta sataan aika lujaa. Nykyisin saa lähestulkoon mitä tahansa tapahtua, enkä hermostu saatikka menetä malttini. Pyrin nykyisin aina ensin hengittämään syvään ja vaikka laskea sataan, ennenkun toimin ajattelemattomasti pelkän tunnekouhun varassa. Toki vieläkin on asioita, jotka saa minut hermostumaan ja muutama ihminen joka saa minut räjähtämään suht nopeasti. Jos rakkaalta teiniltäni kysytään, niin mutsi varmaa ragee liikaa vieläkin.  Pyrin siis harjoittamaan lisää kärsivällisyyttä jatkossakin 😉

Älä koskaan anna periksi. Sen opin tänä vuonna oikein kunnolla, ison projektin myötä. Haasteita tuli ihan joka kulmalta vastaan. Kun kuitenkin sinnikkäästi uskoi omaan asiaansa, sai mukaan upeita ihmisiä  ja oli valmis tekemään töitä asioiden eteen, niin vanha sanonta ”lopussa kiitos seisoo” piti jälleen paikkansa.

Olen äärimmäisen kiitollinen että olen tänä vuonna saanut toteuttaa myös monta unelmaa työn saralla kuten Miss Plus Size -kilpailu. Uusia erittäin mielenkiintoisia projekteja on ensi vuoteen vireillä ja uskonkin että ensi vuodesta tulee työntäyteinen.

Pääsin tänäkin vuonna matkustamaan kiitettävästi. Matkustaminen, jos mikä, on opettavaista. Vauhdikkaimmat reissut tehtiin Teuvon (Loman)  kanssa Filippiineille Universumeihin, Malagalle ja ihanan Kristan häihin New Yorkiin. Teuvon kanssa meille aina sattuu ja tapahtuu. Filippiineille matkustaessa meillä on Hong Kongissa vaihto ja eksyimme toisistamme, lopputulos oli, että minä lensin Filippiineille Teuvon ja minun matkalaukun jäädessä Hong Kongiin 😉 Onneksi kuitenkin Teuvo tuli seuraavalla koneella parin tunnin päästä ja pääsimme onnellisesti hotelliin. Kiitos Teuvo kivasta matkaseurasta ja minun kaikista ihanista kampauksista <3  Tiesitkö että Filippiinit rakastavat suomalaisia ? Ainakin Miss Universum -kilpailun aikaan ei tarvinnut sanoa kuin Finland niin takaisin tuli heti Armi Kuusela ja erittäin hyvä kohtelu <3

 

Pääsin myös toteuttamaan yhden suuren matkaunelmani kun kävimme tyttäreni luona Austaraliassa. Tyttäreni vietti välivuotta siellä ollen au pairina aivan ihanassa perheessä. On hienoa aina kun pääsee tutustumaan maahan ja kulttuuriin paikallisten kanssa. Tyttäreni oli tehnyt meille upean matkasuunnitelman ja pääsimme näkemään paljon erilaisia paikkoja parin viikon aikana. Parasta tietysti oli olla reissussa yhdessä rakkaiden kanssa.  Austaralia on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Minä ainakin haluan mennä uudelleenkin <3

Vuoden viimeinen reissu oli ex tempore miniloma Palma de Mallorcalla joulukuun alussa. Paikka yllätti todella positiivisesti. Espanjasta tykkään muutenkin ja etenkin Barcelonasta mutta Mallorcalle ei ole aikaisemmin ollut asiaa. Vuokrattiin auto ja seikkailtiin saari läpi. Ihana reissu loistavassa seurassa ja paikkakin yllätti niin positiivisesti että voisin mennä sinnekin joskus uudelleen.

Elämä on kaunein satu 

 

Vuosi 2017 jää minun elämän historiaan suurien muutosten vuotena. Olen kiitollinen että olen kasvanut ja oppinut vuodessa paljon. Olen kiitollinen maailman rakkaimmista tyttäristäni. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikesta hyvästä mitä elämääni virtaa. Olen kiitollinen tästä yltäkylläisestä elämästä joka yllättää minut vuosi toisensa jälkeen omalla uskomattomalla tempollaan.  Olen kiitollinen kaikista ystävistäni, olette kaikki rakkaita <3

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut mitä tulee tapahtumaan, en olisi uskonut. Juuri siksi elämä onkin niin upea seikkailu. Eilinen on historiaa, huomisesta ei tiedä, siksi onkin tärkeintä olla kiitollinen juuri tästä päivästä ja tästä hetkestä. Elämä on tässä ja nyt.

 

Toivon myös sinulle upeaa, ihanaa ja onnellista Uutta Vuotta 2018 !

Kiitos kun tulit vieraakseni tänne.

Rauhaa ja Rakkautta <3

Sunneva