Mitä olisin halunnut sanoa itselleni nuorena

Silloin kun Madonna lauloi ”Like a virgin”  ja  Iron Maiden ” Can I play with Madness” olin 15 -vuotias. Saatoin olla ajan henkeen pikkuisen kapinallinen, jonka päässä soi tunnarina Bon Jovin ” Runaway”.   Oli kiire elää, nähdä ja kokea.

Kevään aikana  tuli koronan myötä pohdittua elämää aika lailla. Täytän 9.7.2020  47 vuotta ja nyt olen pohtinut elettyä elämääni samalla miettien mitähän tuleman pitää. Mietin onko jotain, mitä olisin halunnut tietää 15-vuotiaana, jotain, mitä ohjeita olisin halunnut itselleni antaa.

 

Minulla on, kiitos kotikasvatuksen, aina ollut vahva itsetunto ja olen tiennyt kuka olen ja mitä haluan. Myönnän, että joskus  se suunta on saattanut olla vähän hakusessa.

Olin alle kouluikäinen, kun pakkasin pikku matkalaukkuuni unileluni ja ilmoitin äidille että lähden mummolaan . Niin päättäväinen olin, ettei äidin  muu auttanut, kun ilmoittaa mummolaan että tulen ja pistää minut bussiin (matkaa n. 200km) ja niin matkustin ensimmäistä kertaa yksin. Olin aika topakka pikku neiti ja bussissa otin matkaemännän roolin. Siihen aikaan kuulutettiin pysäkit, joten tarjouduin kuskille tähän tehtävään. 

Äitini oli tietenkin kuskin kanssa sopinut että vahtii minua päätepysäkille asti,  jossa mummi ja ukki oli vastassa. 

Mummolassa, Sulkavalla, olin päivisin marssinut paikalliseen kenkäkauppaan jossa ilmottauduin myyjäksi. Kaupassa olin touhunnut kenkien kanssa innoissani.  Tätä en muista mutta kyseisen kenkäkaupan tätä kertoi tämän minulle kun oli asiakkaana omassa kaupassani vuosien jälkeen. Hän sanoi ettei kuulema ollut yllätys että perustan kaupan aikuisena 😉 

Murrosiässä tein monta minä haluan ja teen juttua, mitä varmaan näin jälkikäteen ei välttämättä ois ihan kaikkea tarvinnut tehdä. Nyt äitinä ymmärrän,  mitä oma äiti yritti minulle kertoa. 

Vaikka touhusin kaikenlaista, niin silti silloinkin murrosiän kapinassa tiesin, että tämän aika on nyt ja haluan elämältä paljon enemmän.  Sanottakoon tähän etten mitään peruuttamattoman typerää koskaan edes halunnut tehdä, onneksi.

Muistan kun kerran jonkun väittelyn aikana tokaisin äidille hyvin tomerasti että :”minä kuule tiedän tasan tarkkaan millainen olen. Minun mielipiteet ja arvot on just nyt ne, mitkä tulee aina olemaan.” Sanottakoon nyt, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, että siinä mielessä olin oikeassa koti, uskonto ja isänmaa arvoina ja asenteena tahdon nähdä kaiken ja jokaista rakastaa,  on edelleen suht samat mutta onneksi ikä ja kilometrit ovat tuoneet paljon ymmärrystä lisää minulle. Olen onneksi oppinut ettei asiat ole ihan niin musta valkoisia vaan välissä on tooooosi paljon harmaata.

Aloitin Lukion peruskoulun jälkeen mutta en halunnut olla Sulkavalla, joten lukio venyi parin välivuoden vuoksi viisi vuotiseksi. Sillä pitihän minun päästä Ranskaan asumaan ja vähän haistella ja maistella maailmaa.  

Lukion jälkeen hain Haaga instituuttiin mutta päätinkin kesän aikana lähteä Amerikkaan Au Pairiksi,  joten sinnehän sitä sitten lähdettiin. New Yorkissa vietin hullun hauskan vuoden maailman ihanimmassa perheessä,  josta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. 

New York 1995

Muistutan että elettiin aikaa ennen somea. yhteydenpito tapahtui kirjeillä tai satunnaisilla puheluilla. On siinä mun vanhemmilta hermoja vaadittu kun ovat seikkailujani seuranneet. 

Kun tulin New Yorkista, menin vuoden päästä naimisiin ja aloin yrittäjäksi, ikää oli kokonaiset 23 vuotta.

Jos jotakin haluaisin 15 vuotiaalle Sunnevalle sanoa on : Kuuntele välistä vanhempien neuvoja, niin ei tule turpaan niin useasti. Pidä varasi, kaikki ihmiset eivät ole luottamuksen arvoisia.  Pidä kiinni siltikin tuosta järkkymättömästä uskosta, että maailman kantaa ja minä pärjään.

Kun oikein mietin asiaa, olisinko halunnut tietää miten valmistautua kohtaamiini suruihin. Kuten veljeni, isäni ja ukkini äkillisiin poismenoihin, niin en. Olisinko halunnut tietää etukäteen että minun unelma avioliitosta joka kestää loppuelämän päätyy eroon, niin en.

 

Elämä on ollut tähän asti uskomaton seikkailu, kaikkine käänteineen. Olen äärimmäisen kiitollinen että olen saanut elää juuri minun näköistä elämää. Kiitollinen että Luoja on suonut minulle kaksi maailman rakkainta tytärtä.

Nyt olen menossa naimisiin toista kertaa. Häitä on suunniteltu vuosi ja koronan myötä tuli jo epätoivo ettei saadakaan järjestää häitä tänä kesänä. Nyt onneksi maailman meno näyttää siltä että elokuussa tanssitaan kuin tanssitaankin meidän häitä.

Ihanaa,

Sunneva